| Punkt II.
Ordföranden uppläste de i de två senaste referaten anförda klämmarna och framhöll, att de voro öfverensstämmande i afseende därå, att hvardera referenterna fordrade samma politiska rösträtt för kvinna som för man, men skiljde sig däri att i ref. M. Sillanpääs referat huf-vudvikten fästs vid den fordran, som förekommer i sista delen af klämmen N:o 2 i ref. H. Westermarcks referat, nämligen att när allmän och lika rösträtt införes den skulle tillerkännas såväl kvinnor som män. Därefter framställde ordföranden till diskussion p. II: På hvilka vilkor bör den politiska rösträtten tillerkännas kvinnorna? |
2:nen kohta.
Luettuaan molempien alustusten ponnet huomautti puheenjohtaja, että ne siinä kohden ovat samanlaiset, että molemmat vaativat samoja valtiollisia oikeuksia naisille kuin miehille. Erotus oli siinä että alustaja M. Sillanpään ponsissa pantiin pääpaino alustaja H. Westermarck'in 2:sen ponnen viimeisessä kohdassa ilmestyvään vaatimukseen, että niin naiselle kuin miehelle on annettava yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Keskusteltavaksi esitti puheenjohtaja siis kysymyksen: Millä ehdoilla on valtiollinen äänioikeus myönnettävä naisille? |
| Då genast ett 20-tal mötesdeltagarinnor anhöll om ordet, hemställde ordföranden till mötets afgörande om en begränsning af tiden för hvarje yttrande till 2 minuter, samt föreslog att endast de hittills anmälda talarinnorna skulle erhålla ordet, hvilket af mötet godkändes. |
Kun suuri joukko puheenvuoroja heti pyydettiin, ehdotti puheenjohtaja keskustelun rajoittamiseksi, ett'ei kuhunkin lausuntoon käytettäisi enempää kuin 2 minuuttia eikä puhevuoroja annettaisi enää senjälkeen kun ensin pyydetyt puhevuorot oli käytetty. Tähän suostui kokous. |
| |
|
Tohtori T. Hultin lausui: Minä pyytäisin esittää muutamia numeroita, jotka koskevat tätä seikkaa. Kuten tiedetään perustuu vaalioikeus porvarissäätyyn nykyään kunnallisveroitukseen. Täällä lausuttiin, että jos naisilla olisi vaalioikeus nykyisen
valtiopäiväjärjestyksen mukaan, niin tulisi tämä oikeus hyvin harvoille naisille, muutamille sadoille vaan. Tämä luulo ei pidä paikkaansa. Kaikissa maamme kaupungeissa oli vuonna 1900 kaikkiaan 10,205 naista, jotka maksoivat kunnallista veroa, mutta jotka sukupuolensa vuoksi olivat suljetut pois valtiollisesta äänioikeudesta. Kun ottaa huomioon, että ainoastaan 23,469 miestä oli kaupungeissa kaikkiaan äänioikeutettuja valtiollisissa vaaleissa, niin naispuolisten äänestäjien luku on tavattoman suuri, se on melkein puolet miespuolisten lukumäärästä. On kuitenkin huomattava, että löytyy suuri joukko miehiä, joilla on kunnallinen äänestysoikeus, mutta ei valtiollista äänioikeutta, koska valtiopäiväjärjestyksessä on useita rajoittavia määräyksiä. Mitä Helsinkiin tulee, niin täällä oli v. 1903 kunnallisveroa maksavia naisia 2,136, ja miehiä 8,285.
Kun puheenjohtaja huomautti, että kullekin puhujalle myönnetty 2 minutin aika oli loppuun kulunut, lisäsi puhuja:
Kun on kysymys mille kannalle asetutaan äänioikeuden suhteen, niin ilmoitan kantani olevan: yleinen sekä yhtäläinen äänioikeus, naisille samoilla ehdoilla kuin miehille. Sillä minä tiedän että puhutaan yleisestä äänioikeudesta kaikissa Europan maissa, vaikka naiset ovat poissuljetut tuosta oikeudesta. Lisäys »samoilla ehdoilla kuin miehille» on välttämätön, sillä joka tapauksessa tulee säädettäväksi jonkunlaisia kelpoisuusehtoja, eikä kukaan meistä tahtone, että naiset tulisivat epäedullisempaan asemaan kuin miehet.
Rouva E. Huttunen selitti, ettei työväenluokan naisilla olisi mitään hyötyä siitä, että naisille myönnettäisiin äänioikeus samoilla perusteilla kuin se nyt on miehillä. Ani harvat naiset sen silloin saisivat. Puhuja kannatti sentähden yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta niin miehille kuin naisille.
Rouva E. Kunnas kannatti niinikään yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta kaikille kansalaisille, sukupuoleen, varallisuuteen ja sivistykseen katsomatta ja surkutteli yläluokan naisia, jos työväenluokan naisten avulla ja heitä nenästä vetäen tahtovat itselleen äänioikeuden hankkia.
Ompelijatar R. Pesonen kannatti yleistä, yhtäläistä äänioikeutta.
Rouva Lindros samoin.
Rouva M. Kanervo sanoi huomanneensa, etteivät ruotsalaisen alustuksen ponnet olleet sopusoinnussa alustuksen kansanvaltaisemman sisällyksen kanssa ja herättivät sentähden pettymyksen tunteen. Niitä noudattaen ei paljonkaan meidän vanhanaikaista eduskuntalaitosta parannettaisi, siinä kun jo muutenkin oli kaksi etuoikeutettua säätyä, johonka ei naisia voi päästä. Tahdottaisiinko nyt vielä supistaa niidenkin naisten lukua, jotka olisivat äänioikeutettuja porvaris- ja talonpoikaissäädyn vaaleissa. Naisten äänioikeusanomusta tehtäessä tehtäköön se kaikkia naisia tyydyttäväksi vaatimalla äänioikeuden antamista kaikille 21 vuotta täyttäneille kansalaisille.
Rouva I. Kantonen varotti kannattamasta yläluokan naisia heidän pyrinnössään hankkia itselleen äänioikeutta. Sen onnistuttua lisääntyisi vaan työväelle vastustajia.
Rouva M. Hallberg kannatti yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden myöntämistä kaikille Suomen rehellisille kansalaisille vastustaen kaikkia sensuksia ja äänioikeuden rajoituksia, niin varallisuuteen kuin sivistykseen perustuvia.
Palvelijatar I. Oksanen lausui palvelijatarten toiveiden tuntijana voivansa vakuuttaa, että tämäkin ryhmä kannatti työväenohjelmaa äänioikeusasiassa.
Tehtaalaisnainen A. Heino yhtyi edellisiin.
Rouva E. Lähde: Ensimmäisen alustuksen ponsien hyväksyminen olisi omiaan pitämään meitä työväennaisia yhä edelleen rahavallan alaisina. Saisimme vaan suuremman joukon kiristäjiä. Niille on myönnettävä oikeuksia, jotka ovat niitä vailla.
Öfversjuksköterskan K. Rancken uppläste en adress från medborgarinnor i Ekenäs (sid. 45).
Fru E. Saltzman yttrade, att diskussionen påminte henne om ordspråket: bättre en fågel i hand än tio i skogen. Man tycktes jaga efter de tio innan man hade den ena i handen. Mötet vore sammankalladt för att dryfta och gifva eftertryck at kvinnornas yrkanden på politiska rättigheter, men ingalunda för att förmå mötesdeltagarena att binda sig vid ett eller annat politiskt program innan de alls egde rösträtt. Att göra upp vidtgående framtidsönskningar kan vara nog så roligt, men man löper därvid fara att låta den närmaste önskan glida sig ur händerna.
För att nå ett mål behöfves ej blott energi utan äfven koncentration. Skilda individer och meningsgrupper göra rätt i att hvar för sig klargöra sin framtida politiska ståndpunkt, men de allmänna debatterna om rösträttsprinciper och rösträttsreformer vore lämpligast att uppskjuta, tills dessa debatter kunna blifva annat än barnprat, - tills kvinnor kallas till valurnorna eller råkas i ständerhuset!
Kahvilanomistaja A. Pöysä vastusti kiivaasti kaikista sensuksista riippuvaa äänioikeutta. Jos äänioikeus tehdään siitä riippuvaksi, tehdään yhtä väärin kuin nyt miehet ovat tehneet sulkiessaan pois toisen puolen ihmiskuntaa valtiollisista vaaleista. Emmekö ole kaikki sisaria ja kumminkin tahdotaan tehdä erotusta. Täällä on tänä iltana surkuteltu sitä, että kokous venyy ja ottaa aikaa, mutta kuka meitä työväennaisia sitten surkuttelee, kun me, yläluokan naisten saatua äänioikeutensa, saamme istua iltoja öitä myöten kokouksissa vaatien oikeuksiamme ilman että kukaan meitä kuulee. |
| Då diskussionen tycktes vilja antaga en något upprörd karaktär, manade ordföranden mötesdeltagarinnorna till lugn och beherrskning. |
Kun keskustelu yritti saada jotenkin levottoman luonteen, kehoitti puheenjohtaja läsnäolijoita pysymään rauhallisina ja tyyneesti esittämään mielipiteensä. |
Ruokalanomistaja I. Ahlstedt ihmetteli sitä kiihkoa, joka pitkin iltaa monessa lausunnossa oli ilmennyt. Kutsumus kokoukseen oli kumminkin osottanut, että kokouksen järjestäjien puolelta oli suotu huomio työläisnaistenkin toivomuksille. Mahdollisesti oli levottomuuteen antanut aihetta tohtori Hultinin lausunto siitä mitä etuja tulisi naisille, jos nykyiset määräykset ilman muuta ulotettaisiin heillekin. Tähän voi vastata, että kun valtiopäiväjärjestyksen mukaan toisen työssä olevat eivät saa ottaa osaa valtiopäivämiesvaaleihin, niin ei tällaisesta olisi mitään hyötyä työläisnaisille. Ei pidä kumminkaan jättää huomioonottamatta, että neiti Hultin lopuksi oli selittänyt omasta puolesta kannattavansa yleistä, yhtäläistä äänioikeutta, sekä etteivät muutkaan puhujat, yhtä lukuunottamatta, olleet sitä vastustaneet. Puhuja sanoi lopuksi tahtovansa uskoa, että yläluokannaiset ymmärtävät minkä tuomion he itsestänsä langettavat, jos he itse päästessään siitä sorronalaisuudesta, jossa kaikkia naisia vuosisatoja on pidetty, kieltävät sisariltaan ne oikeudet, jotka heille itselleen myönnetään.
Rouva E. Järvinen kannatti yleistä yhtäläistä äänioikeutta kaikille 21 v. täyttäneille kansalaisille. Ainoastaan hullut, vaivashoitolaiset ja poliisit jääkööt ilman.
Rouva Sanninen syytti kiihkoisin sanoin yläluokan naisia kaikesta siitä sorrosta, jota köyhälistö saa kärsiä. Kannatti yleistä yhtäläistä äänioikeutta. |
Sedan diskussionen härom afslutats, påpekade ordföranden, att ingen omröstning komme att äga rum samt att det allraminst kunde blifva fråga om att här formulera någon petition utan finge diskussionen utgöra svar på frågorna. Angående punkt II hade tvänne åsikter gjort sig gällande: En del talarinnor hade yrkat på lika politiska rättigheter för alla välfräjdade personer utan afseende å kön, förmögenhet eller bildning. Andra hade yrkat på politiska rättigheter för kvinnor på samma grunder, som gälla för män. Den första åsikten tycktes hafva majoritet. -
En punkt hade blifvit oberörd af diskussionen nämligen
de gifta kvinnornas rösträtt, och föreslog därför ordföranden, att mötet skulle enas om den i fr. Westermarcks referat i sådant afseende framställda fordran, nämligen att de hinder, som förefinnas i civillagens bestämmelser om mannens målsmanskap, aflägsnas. Mötet godkände förslaget.
Punkt III: »Mötet anser att redan till nästa ständermöte petitioner angående pol. rösträtt och valbarhet åt kvinnorna böra inlämnas» godkändes utan diskussion. |
Keskustelun päätyttyä puheenjohtaja huomautti, ettei mitään äänestystä tästä voitu panna toimeen ja vielä vähemmin voi olla puhetta anomuksien laatimisesta keskustelukokouksessa. Keskustelu saisi olla vastauksena eri keskustelukysymyksiin. Kaksi mielipidettä oli tätä kohtaa keskusteltaessa tullut ilmi. Toiset puhujat olivat vaatineet valtiollisia oikeuksia kaikille 21 vuotta täyttäneille, hyvämaineisille kansalaisille sukupuoleen, varallisuuteen ja sivistykseen katsomatta. Toiset olivat vaatineet valtiollisia oikeuksia naisille yleensä samoilla perusteilla kuin ne miehille myönnetään. Edellistä vaatimusta näytti enimmistö kannattavan.
Eräs kohta oli keskustelussa jäänyt koskettamatta, nimittäin
naimisessa olevien naisten äänioikeus, ja tahtoi puheenjohtaja sentähden ehdottaa, että kokous suostuisi hyväksymään neiti Westermarckin tässä tarkoituksessa esittämän vaatimuksen, että siviililain, miehen holhoojavaltaa koskevat, määräykset poistettaisiin. Kokous hyväksyi ehdotuksen.
3 kohta: »Kokous pitää suotavana, että anomuksia valtiollisesta äänioikeudesta ja vaalikelpoisuudesta jo ensi tuleville valtiopäiville jätetään» hyväksyttiin keskustelutta. |
Rouva E. Järvinen muistutti, että olisi hyvin tärkeätä että eri naispiireissä äänioikeuskysymys pidettäisiin vireillä ja sitten olisi yhdyttävä niihin, jotka työväenpuolueen taholta aikovat saada äänioikeusanomuksen jätetyksi valtiopäiville.
Dr. J. af Forselles ansåg det önskvärdt, att flere petitioner inlämnades, motsvarande de olika önskningsmål, som uttalats. Detta var så mycket nödvändigare som dessa önskningsmål åsyftade ändring af flere särskilda, af hvarandra oberoende lagrum. |
Ordföranden anmälde, att mötet fått emottaga en mängd telegram och adresser, hvilka komme att uppläsas, men anhöll, att mötet dessförinnan skulle utse tvänne personer att justera protokollet och föreslog härtill fröken I. Ahlstedt och fru E. Saltzman. Förslaget godkändes.
Därefter tackade ordföranden referenter, talarinnor, den kommitté, som haft anordnandet af mötet om händer, tolkarna samt alla i mötet deltagande för det arbete de nedlagt och det intresse de visat saken.
Fru E. Saltzman framförde kommitténs och mötets tack till ordföranden. |
Puheenjohtaja ilmoitti, että kokoukselle oli eri seuduilta saapunut koko joukko adresseja ja sähkösanomia, jotka tulisivat luettaviksi, mutta pyysi, että kokous kumminkin ennen sitä vielä valitsisi kaksi pöytäkirjan tarkastajaa ja ehdotti siksi I. Ahlstedtia ja E. Saltzmania. Ehdotus hyväksyttiin.
Lopuksi lausui puheenjohtaja lämpimät kiitokset esitelmänpitäjille ja alustajille, sille komiteealle, jolle kokouksen valmistaminen oli uskottu, tulkeille ja kaikille kokouksen osanottajille kaikesta siitä työstä mitä olivat uhranneet, ja osoitetusta asianharrastuksesta.
Rouva E. Saltzman kiitti komiteean ja kokouksen puolesta puheenjohtajaa. |