2 joulukuuta 1939
Äärimm. salainen
Lausunto kiihottaa entistä kärjekkäämpään neuvostovastaiseen ajojahtiin lehdistössä sekä vaatimuksiin katkaista diplomaattisuhteet, tätä kannattaa myös joukko oikeistolaisia senaattoreita. Rooseveltin lausunnon johdosta lehdistö kirjoittaa paljon meidän taholtamme tulevasta uhasta pienille maille ja varsinkin Norjan arktiselle rannikolle (vaikka se on kiistetty Oslossa, mitä voisi hyödyllisesti käyttää tämän provokaation paljastamiseksi meidän lehdistössämme) sekä uhasta Romanialle ja muille Balkanin maille, ja tässä yhteydessä mainostetaan kaikenlaisia neuvostovastaisia esiintymisiä Italiassa Balkanin "suojelijana". On myös ollut yksittäisiä yrityksiä pelotella Japania meillä sekä pyrkimyksiä pelotella saksalaisia meidän ylivallallamme Baltiassa.
Ulkoministeriö levittää lehdistölle virallista lehdistökatsausta, joka sisältää USA:n Helsingin lähetystön tiedonantoja, joissa on Suomen johdon valheellisia tiedotuksia. Näyttää siltä, että Amerikan hallituksella oli harhaluulo, että "hallituksen vaihto"-komedia Helsingissä johtaisi kompromissiin. Kansanhallituksen*) perustaminen aiheuttaa uuden luokkavihan hyökyaallon meitä vastaan. Kuitenkin toistaiseksi Roosevelt ja Hull**) pitäytyvät vain kannustamaan neuvostovastaista kiristystä ja torjuvat lehtimiesten kysymykset suhteiden selventämisestä SNTL:oon, puolueettomuuspäätöksen tekemisestä sekä siitä, että Amerikan hallitus kieltäisi lentokoneteollisuutta myymästä meille jne.
"New York Herald Tribune" toteaa, että Roosevelt on suhteiden katkaisemisen kannalla mutta Hull vastaan, koska hänen mielestään se ei auta suomalaisia mutta vetää USA:n eurooppalaiseen konfliktiin. Yritän tarkistaa, epäilen nykyistä valta-asetelmaa, mutta eräiden merkkien perusteella luulen, että Amerikan hallituksen sisällä ja ulkoministeriön sisällä olevien klikkien välillä on erimielisyyksiä mahdollisista NL:n vastaisista toimista. Yksityisessä palaverissa kahden lehtimiehen kanssa, kuten minulle kertoi silminnäkijä, eräs Hull'n varamies Berle***) valitti tänään sitä, ettei USA voi tehdä "mitään konkreettista" Suomen hyväksi. Ilmiselvästi [USA:n] ulkoministeriön neuvosta Suomen lähettiläs Procopé ilmoitti, että Suomen hallitus julisti maan olevan sodassa eikä sotatilaa, vihjaten siten, ettei ole toivottavaa tehdä puolueettomuuspäätöstä, sillä se ei aiheuttaisi vahinkoa meille, koska me maksamme USA:ssa käteisellä, vaan porvarilliselle Suomelle, joka on viime viikkoina käynyt neuvotteluja 15 milj. luotosta Valtion vienti- ja tuontipankilta. Mutta kun illuusiot vanhan Suomen vastarinnasta kuitenkin murskataan, nämä mielipiteet puolueettomuuspäätöksen tekemisestä vaimenevat ja se mahdollisesti tulee voimaan.
Vaikka kampanja suhteiden katkaisemisen puolesta voimistuu edelleen, pidän sitä edelleen hyvin epätodennäköisenä. Aikaisemmin esitettyjen syiden lisäksi siihen viittaa Lontoosta tullut tiedonanto, jonka mukaan ainakin osa Englannin hallituksesta vastustaa amerikkalais-neuvostoliitolaisten suhteiden katkaisua, mikä saisi SNTL:n entisestään lähentymään Saksaa.
Niinpä todennäköisesti NL:n vastainen ajojahti kiihtyy, Steinhardt****) kutsutaan kotiin, meitä syytetään sisäisiin asioihin puuttumisesta, taloudellisten elintemme kanssa saivarrellaan, mahdollisesti lentokoneteollisuudelle "suositellaan" pidättäytymistä kaupasta meidän kanssamme, kansanhallitusta ei tunnusteta ja Helsinkiä kannustetaan tekemään vastarintaa. Hull ei ole vielä kutsunut minua luokseen.
Sähkeenne 2.12.1939 määräyksen olen pannut toimeen. Koska lähetystön ympärille on syntynyt ajojahdin ja vaaran ilmapiiri, olen ryhtynyt täällä ja konsulaateissa varotoimenpiteisiin.
Umanskij
AVP RF, f. 059, op. 1, p. 296, d. 2049, l. 166-169.
Tämän dokumentin (venäjäksi) on julkaissut kirjassa, "Documents of Foreign Policy, 1939. Book 2", Venäjän Federaation ulkoasiainministeriö. Moskova 1992.
Käännöksen on ystävällisesti laatinut Lahja Huovila.
Talvisota | Suomi Neuvostoliiton ulkopolitiikassa 1939-1940.