Alkuperäinen teksti.

Kenraalikuvernööri Carl Nierothin kirje ruton vastustamisesta.

Engelin piirustusten mukaan v. 1828 pystytetty portti
Vanhan kirkon puistossa. Portissa on
muistotaulu v. 1710 ruttoon kuolleille.
29 p. lokak. 1710.
Turku.

Minä kreivi CARL NIEROHT,

Ruotsin Kuninkaallisen Majesteetin, kaikkein armollisimman kuninkaani ja herrani asettama neuvonantaja, kenraalikuvernööri, ylipäällikkö ja -komentaja Suomen Suuriruhtinaanmaassa ja sen lääneissä ja maakunnissa, kuin myös Pohjanmaalla,

Teen tiettäväksi, että kun Kaikkein Korkein on syntiemme tähden tahtonut muiden rangaistusten ja maanvaivojen lisäksi koetella meitä rutolla ja tarttuvalla taudilla, joka valitettavasti on tässä Suomen Suuriruhtinaanmaassa jo niin laajalti levinnyt, ja muutamiin kaupunkeihin ja kyliin siten käynyt, että väki on niistä kokonaan kuollut pois. Ja saattaisi se vielä edelleen tulla vielä vahingollisemmaksi, jos emme totisen Jumalan avuksipyytämisen ohella, että hän armollisesti kääntäisi pois tämän synnin rangaistuksen samalla kun me myös syntisen menon hylkäämme, ajoissa pyydä, tämän vahingollisen kulkutaudin enemmän leviämisen estämiseksi, saada kaikkea niitä toimia ja neuvoja, jotka ihmisille ylipäänsä ovat mahdollisia. Sen vuoksi olen lääketieteen tohtorin ja professorin, korkeastioppineen herra Pietari Hielmin esittämien huomautusten perusteella havainnut tarpeelliseksi:

1.

Tässä yhteydessä vielä mainita ja kertoa kaikista Kuninkaal. Majesteetin neuvonantajien tätä ennen julkaistuista ja kuulutetuista asetuksista, koskien tarttuvien tautien seuduilta tulevia aluksia ja matkustavaisia; ettei kukaan tulopaikalla henkensä uhalla saa tulla maihin, eikä saapua johonkin kaupunkiin, ennen kuin häneltä on tarkoin tiedusteltu ja esitettyjen todistusten perusteella havaittu, ettei tämä tule mistään tartuntatautiseudulta eikä kanna sellaista tautia.

2.

Kaupungeissa tulee, tämän vahingollisen kulkutaudin enemmän leviämisen estämiseksi, jokaisen asukkaan, olipa ylhäinen tai alhainen, pitää talonsa ja tonttialueen viereinen oja puhtaana ja kuljetuttaa loka ulos kaupungista, jottei sen happanemisesta ilma saastuisi. Tätä varten laitettakoon myös suuret katajahakojen kasat, jotta niitä kaupungin porteilla, toreilla ja kaduilla uutterasti poltettaisiin, erityisesti kun ilma on tyven, sakea tai sumuinen. Samoin itse kunkin pitää tehdä kotonansa ja huoneessansa, sekä myös muita soveliaita varjelevia parannuksia ja savutuksia, siten kuin kunkin tilanne ja varat antavat myöten ja mistä medikukset ja välskärit eivät heitä voi veloittaa, kun heitä pyydetään antamaan kaikkinaisia tarpeellisia ja soveliaita neuvoja.

3.

Kaikki kelvoton ja joutilas väki, myös vaivaiset ja vaiviutuneet tulee käskeä poistumaan kaupungista. Kuitenkin on kristillistä ja kohtuullista, että kaupungin vaivaiset saavat kaupungin ulkopuolella jonkin paikan oleskeluunsa, missä he kaupungista saamansa almun nauttivat, etteivät nälkään nääntyisi, muut käsketään menemään kukin pitäjäänsä ja entisille kotipaikoilleen.

4.

Ne talot, joissa tauti on äsken alkanut, pitää heti merkitä mustalla ristillä portin päälle, jotta itse kukin osaisi sitä karttaa ja itsensä vahingosta kavahtaa. Ja jos tauti ottaa vähänkin valtaa, niin ketään ei tule päästää ulos tai sisään vaan ovet ja ikkunat tulee heti naulata kiinni, paitsi yhtä ovea, johon vain siihen määrätyllä sairasten vartijalla saa olla avain, voidakseen vain sen kautta mennä sisälle, antamaan sairaalle lääkityksiä ja mitä muuta hän elatusta ja huoltamista varten välttämättömästi tarvitsee.

5.

Niiden, jotka ovat tämän taudin sairastaneet, ja jotka ovat Jumalan armon kautta tulleet jälleen terveeksi, ei pidä, jotta heidän muista erotettaisiin, koskaan tulla näkyville kaduille tai kujille muutoin kuin miesväki siten, että kantaa aina kädessään yhtä valkeaa kolme kyynärää pitkää sauvaa ja naisväki siten, että pitää kädessään valkeaa liinaa ja niin avoimesti, että jokainen, joka sellaisen kohtaa, havaitsisi siitä selvän merkin ja varoituksen.

6.

Jos joku tartuntataudista kuolee, tämän hautaamista ei pidä millään syyllä lykätä, vaan ruumis tulee 12 tunnin kuluessa, ilman hautausmenoja ja saattoa, kuljetuttaa hautaan. Tähän määrätään yhdet tai kahdet vaunut, kaksin hevosin toinen toisensa edellä ja siten soveliaasti rakennettavaksi ja varustettavaksi, että ruumiit voidaan niissä viedä kaupungin läpi ilman muiden kauhistelua, ja siellä kaivaa syvään maahan ja heti tarkoin mullalla peittää.

7.

Paarivaatteita, surupukua tai takkia ei millään tavoin sallita ruumisten hautaamisessa pidettäväksi, sillä ruumiin löyhkä takertuu niihin ja vaikuttaa tarttumiseen.

8.

Määrätään tietyt kantajat ja kaivajat, jotka vain siinä tehtävässä pysyköön.

9.

Valitaan tietyt sairasten vartijat, miehistä ja vaimoista kuhunkin kortteliin ja joiden tulee sairaita huoltaman ja auttaman.

10.

Joka kortteliin otetaan ruotumestarit, joiden virkana on uutterasti kulkea taloissa ja niin pian kun he havaitsevat jonkun tarttuvasti sairaaksi, niin heidän pitää henkilöön katsomatta heti antaa siitä tieto välskärille. He ovat myös velvolliset joka aamu ja ilta, ahkerien tiedustelujen jälkeen, antamaan sairasten papille ja välskärille selkeän listan kaikista niistä, jotka kuluneena päivänä tai yönä ovat kuolleet taikka sairastuneet, mikä lista välskärin tulee edelleen saattaa viivytyksettä pormestarin raadille.

11.

Kuolleen omaisuus jää paikalleen huoneisiin ja pormestarin raadin käskyläiset merkitsevät sen kappale kappaleelta oikein muistiin. Sitä ei pidä heti käsitellä eikä viedä huoneista pois vaan antaa jäädä myöhempään. Silloin osa siitä tulee papin, välskärin ja muiden palvelushenkilöiden palkan maksuksi ja se mikä jää ylitse, inventaarion jälkeen, pidettäväksi perillisiä ja velkojia varten.

12.

Nimettyjen palvelushenkilöiden, jotta heidät erotettaisiin muista, ei pidä koskaan näyttäytyä ilman valkeita pitkiä vaatteita, valkaisemattomasta pellavasta. Kaikkien tulee, niin myös papin ja välskärin, tehdä vala, että kukin hoitaa virkaansa ilman hitautta ja vilppiä ja että mitään tautihuoneesta tai kuolleen tavaroista ei heidän tietensä ja tahtoen viedä pois tai varasteta.

13.

Tietty sairasten pappi kuin myös välskäri tulee asettaa sairaiden havaitsemiseksi ja soveliaita parannuksia ja tilan parantamista varten. Näiden tulee oleskella yksissä tiloissa eikä heidän ei tule, niin kuin ei toistenkaan palvelushenkilöiden, olla terveiden joukossa kanssakäymisessä eikä menemään kutsumatta sisälle johonkin taloon. Koska heille ei jätetä mitään muuta keinoa elatuksensa hankkimiseen, tulee heille kaikille määrätä tietty kuukausipalkka, itse kunkin tehtävän mukaan. Tätä varten kaupungin kaikkien asukkaiden tulee, ketään poislukematta olkoonpa mitä säätyä tai arvoa tahansa, antaa osansa. Jotta tämä voisi tapahtua selkeästi ja nopeasti, niin pitää valmistaa heti almukirja, jonka kanssa yhden toimeliaan ja uskottavan porvarin tulee kulkea koko kaupungin ympäri ja johonka itse kunkin tulee merkitä, mitä hän tällaisen kristillisen ja tarpeellisen työn edistämiseksi luovuttaa, ja sitten joutuin toimittaa rahat pormestarin raadin käytettäväksi ja talletettavaksi, eikä pantavaksi mihinkään muihin menoihin, kuin mitä sanottu on.

Tämän kaiken minä olen tänä sairauden aikana havainnut tarpeelliseksi tällä tavoin asettaa ja painattaa sitä varten, että olisi yksi säädös, jonka mukaan kaikki ja itse kukin tässä Suomen Suuriruhtinaanmaassa ja sen lääneissä ja maakunnissa menettelisi ja noudattaisi, ettemme olisi omalla varomattomuudellamme ja välinpitämättömyydellämme syynä omaan vahinkoomme ja onnettomuuteemme. Täten siis asetettua pormestaria kaupungissa ja kruununpalvelijoita maalla käsketään huolellisesti valvomaan, ettei tätä asiallista ja tarpeellista asetusta jollakin tavoin rikottaisi vaan kaikkia kappaleita kaikella uutteruudella ja huolenpidolla noudatettaisiin hyvin tietäen, että sen rohkenee tätä vastaan rikkoa, tulee kärsiä ankara rangaistus. Enemmäksi vahvistukseksi olen tämän omalla kädelläni allekirjoittanut ja todellisella sinetilläni antanut vahvistaa. Turussa, 29. lokakuuta, vuonna 1710.

CARL NIEROHT.

Sinetin
paikka.

Jacob Poppelman.


Nykykielinen teksti on laadittu suoraan alkuperäisen suomennoksen perusteella. Siihen saattaa sisältyä virheellisiä tulkintoja alkuperäisen tekstin tarkoituksesta. Tätä asetusta ei ilmeisesti aivan samanlaisena ole julkaistu ruotsiksi. Vv. 1709-1710 on ruotsiksi annettu matkustusta koskevia määräyksiä. Laatija: Pauli Kruhse.
Takaisin historiasivulle.